Länsi-Suomessa (11. lokakuuta 2008) julkaistu artikkeli "Videopelit yhä enemmän myös tyttöjen harraste" kertoo, kuten jo se otsikollaan julistaa, tyttöpelaajien tilanteesta videopelien maailmassa.
Jutun mukaan me tyttöpelaajat olemme "posse", kultakaivos, 38% kaikista pelaajista. Olemme siis edelleen vähemmistö. Peliyhtiöt ovat jättäneet meitä huomioimatta jonkin aikaa, mutta nykyään tarjoamme kunnon markkinoointimahdollisuudet.
Jutussa viitattiin enimmäkseen, kuinka me tyttöpelaajat pidämme heppa ja fitness peleistä. Jos tämä "nykytrendi" jatkuu, saamme nauttia suuremmasta määrästä "tytöille suunnattuja pelejä", lupailee USA:n Nintendon edustaja Katie Cray.
Minkä takia en pidä tästä lupauksesta?
Mielestäni hyllyissä on jo aivan tarpeeksi halpoja Ninten Dogs kopioita delfiineistä, hevosista kuin tiikereistäkin. Myös Bratz- Barbie ja muut nukkepelit ovat kyllä jo naurettavia. Nuorempia tyttöpelaajia kosiskellaan vaaleanpunaisilla kansiunelmilla ja prinsessoilla.
Vanhempaa väkeä taas houkutellaan musiikki ja fitness peleillä. Olemmeko todella noin vaaleapunaunelmien täytteistä kansaa?
Ei nais- ja miespelaajan eroa voi katsoa niin hemmetin mustavalkoisesti.
Jokaisella on omat juttunsa, toisia kiinnostaa, toisia ei.
Myönnän nyt näin itsekin: yksi suurimmista innostuksen kohteistani ovat kolikkoampumapelit. Niitä tarvittaisiin tännekin päin, ettei turhaan tartttisi lähteä toiseen kaupunkiin pelaamaan.
Satakunta, saisinko pelihallin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti